maanantai 12. tammikuuta 2009

Huipulla ja takas

11.1.2009 Huiputuspaiva
03.30 herätyskello piipattaa pojat hereille. Hetken jännitys... sitten todetaan ettei tuule, eli matkaan!

Aamuyö oli nousun kannalta erinomainen; tuuleton, ei kovin kylmä ja melkein täysikuu valaisemassa menoa.

N. kymmenen aikoihin pääsimme harjanteelle "jossa tuulee aina", ja niin tälläkin kerralla. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin edellisellä yrityksellä, joten päätimme jatkaa matkaa. Piti laittaa jääraudat jalkaan, joka osoittautui käsittämättömän hankalaksi hommaksi - tarpeeksi pakkasta ja riittävästi tuulta sekä sopivan vähän happea niin yksinkertaisesta hommasta tulee aivan mahdotonta. Onnistuihan se lopulta...

Homma eteni pelätylle "Cannaletalle", mutta aiempien päivien lumimyräkät ja sopiva pakkanen tekivät tästä irtomoreenirinteestä meidän osalta yllätävän helpon. Tähän vaiheeseen päättyyvät useimpien nousuyritykset, pehmeänä rinne on suhteellisen raskas noustava ja "yksi askel ylös, kaksi valuu alas" on henkisesti aika luovuttamiseen kannustava.

Puoliltapäivin tauko kallionkolossa n. 6800 metrissä ja matka jatkuu. Tai piti jatkua... Jakelle tuli "totaalinen ylävuoristotiltti"; puutteellinen tankkaus, uupumus sekä alkavat vuoristotaudin oireet pakottivat Jaken luopumaan jatkosta. Pidettiin pikapalaveri jatkosta ja päätettiin että Jussi lähti saattamaan Jakea takaisin kolmosleiriin, joten myös Jussin huiputusyritys loppui tähän.

Make jatkoi 2-3h kohti huippua, jossa perinteiset Jallunaukut joskus kolmen aikoihin iltapäivällä. Huipulla ei ollut aluksi ketään muita, siisti fiilis ja upiat maisemat. Pitkä paluu pienessä lumimyterissä muttei suurempia hankaluuksia.

Koko kierros aikalailla aikataulun mukaisesti hieman yli 12 tuntia.



10.1.2009 nido -> berlin

Aamuhappi 80 (m)

Yöllä tuuli kovaa, samoin aamulla. Lähtövalmistelut kesti 3.5h, äijät (tai ainakin päät) ihan jäässä. Siirtyminen kolmosleiriin todella raskas, kolmen päivän safkat ja polttoaineet mukanana.

Kolmosleirissä normimeininki, veden sulatusta ja syömisen yrittämistä. Aamuyöstä lähtee ensimmäinen huiputusyritys, palautuminen tästä päivästä ja sää mietityttää...

Iltahappi: jussi 71, make 72, jaakko 76

9.1.2009 Lepopäivä camp 2:ssa

Lepäiltiin, sulateltiin koko päivä lunta ja jäätä juotavaksi. Syötiin popcorneja ja saatiin retkikuntaan uusi jäsen, ranskalainen frederik eli reetu. Reetu tosin loikkasi toiseen retkikuntaan myöhemmin, lähtivät kai yöllä säätämään huippua kohti.

Seurailtiin myös pitkin päivää edistyvää pelastusoperaatiota jossa puistonvartijat kävivät hakemassa ilmeisesti keuhkoödeeman saaneen oppaan ylempää vuorelta. Helihupteri pörräsi jatkuvasti ja oli muutenkin ameeriikaan meininki.

Vahvaan tornihuhuun verrattava toinen onnettomuusuutinen kertoo 5 hengen retkikunnan eksyneen polish glacierille, joista vain 4 olisi selviytynyt lopulta takaisin. Leireissä pyörii aina mitä ihmeellisempiä tarinoita ja huhuja mutta jo eilen illalla ameriikanveljet naapuriteltassa puhuivat jostain poismenneestä epelistä, joten ilmeisesti jonkinlainen kuolemantapaus on ylempänä sattunut

Eilen oli tullut 50cm lunta hiuputusreitille, toivottavasti joku kerkiää aurata hyvät polut.

Suhteellisen kaunis sää, luvattiin huononevaa

Saturoi makella 81, jakella 80

8.1.2009 Siirtyminen camp 2:een

Siirryttiin lopullisesti Nidoon. Lumimyrsky, eli teltassa aika tiiviisti


7.1.2009 Suunnitelmiin muutosta, kamaskyrde camp 2:een

Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, emme vielä siirrykään kakkosleiriin vaan käymme rakentamassa leirin, viemme ylimääräiset ruuat jne. ja palaamme vielä ykkösleiriin yöksi. Liikaa kamaa

Aurinko paistaa, saadaan ehkä virtaa

Saturazatiot; make 80, jussi 84, jake 84


6.1.2009 Muutto Camp Canadaan

Siirryttiin ykkösleiriin, aika tuskaisa matka kun painoa kertyi yhteensä melkein 75kg, vaikka oli viety osa tarpeista etäkäteen.Onneksi kerittiin viimetingassa saada teltta pystyyn ennen kunnon lumimyrskyä, jota kestikin sitten koko illan ja yön.

Arkirutiinit käynnissä, käytännössä kaiken valveillaoloajan täyttää veden sulattaminen lumesta kahden keittimen avulla. Huonojen säiden vuoksi ollaan virtapuolella vähän heikossa tilanteessa eikä olla saatu säätietoja tai muutenkaan pidettyä yhteyksiä ulkomaailmaan.

2 kommenttia:

  1. Onnea nyt vielä ihan kaikille kolmelle sankarille :) ..tosi hieno suoritus vaikka tiukkaa on näköjään ajoittain tehnyt ja makelle onnittelut huipun saavuttamisesta vielä erikseen. Nyt vain turvallista kotimatkaa ja nauttikaahan lämmöstä tulevina päivinä.
    -j-

    VastaaPoista
  2. Onnea koko revohkalle - mallikas suoritus! Turvallista alastuloa ja lokoista aklimatisoitumista kotimaahan. Make voikin ryhtyä orientoitumaan tasaisempien jäätikkölakeuksien valloitukseen - miltä mahtaa 20km luistimilla tuntua ison A:n jälkeen? t. Kepardit

    VastaaPoista