Ken on heistä kaikkein kaunein?

Äänestä Mr. Aconcaguaa. Kauneimmalle sponsoroidaan kasvohoito

Ehdokas #1. Mr. Jussi L, Kalliosta



Ehdokas #2. Mr. Marcos, Espoo, Suomi


Ehdokas #3. Mr. Jack The Ripper, Mankkaa


Ehdokas #4, Matador III, Puenta Del Inca

Fotosia

Perusleirin infraa



Siirtymähinausta C2:een



Ompeluseura duunissa


Retkikuntamme tiläpäisjäsen Reetu



Arska laskee Nidossa



Pelastusoperaatiota Nidossa


Kolmosleiri



Sekamelska himassa


Herätys ja menoksi



Kun arska nousee niin tunnelma nousee



Iso A



Jos joku luuloo että täällää tuuloo..


Kasan korkein kohta


Huikka huipulla



Eteläseinämä huipulta


Piiitkä matka himaan

12.1.2009 perusleiriin

perusmeiningillä perusleiriin. Jallua ja sikari. Huomenna ihmisten ilmoille. Homma paketissa!



Laitetaan jotain kuvia sitten kun päästään isolle kirkolle



T. Make, Jake, Jussi

Huipulla ja takas

11.1.2009 Huiputuspaiva
03.30 herätyskello piipattaa pojat hereille. Hetken jännitys... sitten todetaan ettei tuule, eli matkaan!

Aamuyö oli nousun kannalta erinomainen; tuuleton, ei kovin kylmä ja melkein täysikuu valaisemassa menoa.

N. kymmenen aikoihin pääsimme harjanteelle "jossa tuulee aina", ja niin tälläkin kerralla. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin edellisellä yrityksellä, joten päätimme jatkaa matkaa. Piti laittaa jääraudat jalkaan, joka osoittautui käsittämättömän hankalaksi hommaksi - tarpeeksi pakkasta ja riittävästi tuulta sekä sopivan vähän happea niin yksinkertaisesta hommasta tulee aivan mahdotonta. Onnistuihan se lopulta...

Homma eteni pelätylle "Cannaletalle", mutta aiempien päivien lumimyräkät ja sopiva pakkanen tekivät tästä irtomoreenirinteestä meidän osalta yllätävän helpon. Tähän vaiheeseen päättyyvät useimpien nousuyritykset, pehmeänä rinne on suhteellisen raskas noustava ja "yksi askel ylös, kaksi valuu alas" on henkisesti aika luovuttamiseen kannustava.

Puoliltapäivin tauko kallionkolossa n. 6800 metrissä ja matka jatkuu. Tai piti jatkua... Jakelle tuli "totaalinen ylävuoristotiltti"; puutteellinen tankkaus, uupumus sekä alkavat vuoristotaudin oireet pakottivat Jaken luopumaan jatkosta. Pidettiin pikapalaveri jatkosta ja päätettiin että Jussi lähti saattamaan Jakea takaisin kolmosleiriin, joten myös Jussin huiputusyritys loppui tähän.

Make jatkoi 2-3h kohti huippua, jossa perinteiset Jallunaukut joskus kolmen aikoihin iltapäivällä. Huipulla ei ollut aluksi ketään muita, siisti fiilis ja upiat maisemat. Pitkä paluu pienessä lumimyterissä muttei suurempia hankaluuksia.

Koko kierros aikalailla aikataulun mukaisesti hieman yli 12 tuntia.



10.1.2009 nido -> berlin

Aamuhappi 80 (m)

Yöllä tuuli kovaa, samoin aamulla. Lähtövalmistelut kesti 3.5h, äijät (tai ainakin päät) ihan jäässä. Siirtyminen kolmosleiriin todella raskas, kolmen päivän safkat ja polttoaineet mukanana.

Kolmosleirissä normimeininki, veden sulatusta ja syömisen yrittämistä. Aamuyöstä lähtee ensimmäinen huiputusyritys, palautuminen tästä päivästä ja sää mietityttää...

Iltahappi: jussi 71, make 72, jaakko 76

9.1.2009 Lepopäivä camp 2:ssa

Lepäiltiin, sulateltiin koko päivä lunta ja jäätä juotavaksi. Syötiin popcorneja ja saatiin retkikuntaan uusi jäsen, ranskalainen frederik eli reetu. Reetu tosin loikkasi toiseen retkikuntaan myöhemmin, lähtivät kai yöllä säätämään huippua kohti.

Seurailtiin myös pitkin päivää edistyvää pelastusoperaatiota jossa puistonvartijat kävivät hakemassa ilmeisesti keuhkoödeeman saaneen oppaan ylempää vuorelta. Helihupteri pörräsi jatkuvasti ja oli muutenkin ameeriikaan meininki.

Vahvaan tornihuhuun verrattava toinen onnettomuusuutinen kertoo 5 hengen retkikunnan eksyneen polish glacierille, joista vain 4 olisi selviytynyt lopulta takaisin. Leireissä pyörii aina mitä ihmeellisempiä tarinoita ja huhuja mutta jo eilen illalla ameriikanveljet naapuriteltassa puhuivat jostain poismenneestä epelistä, joten ilmeisesti jonkinlainen kuolemantapaus on ylempänä sattunut

Eilen oli tullut 50cm lunta hiuputusreitille, toivottavasti joku kerkiää aurata hyvät polut.

Suhteellisen kaunis sää, luvattiin huononevaa

Saturoi makella 81, jakella 80

8.1.2009 Siirtyminen camp 2:een

Siirryttiin lopullisesti Nidoon. Lumimyrsky, eli teltassa aika tiiviisti


7.1.2009 Suunnitelmiin muutosta, kamaskyrde camp 2:een

Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, emme vielä siirrykään kakkosleiriin vaan käymme rakentamassa leirin, viemme ylimääräiset ruuat jne. ja palaamme vielä ykkösleiriin yöksi. Liikaa kamaa

Aurinko paistaa, saadaan ehkä virtaa

Saturazatiot; make 80, jussi 84, jake 84


6.1.2009 Muutto Camp Canadaan

Siirryttiin ykkösleiriin, aika tuskaisa matka kun painoa kertyi yhteensä melkein 75kg, vaikka oli viety osa tarpeista etäkäteen.Onneksi kerittiin viimetingassa saada teltta pystyyn ennen kunnon lumimyrskyä, jota kestikin sitten koko illan ja yön.

Arkirutiinit käynnissä, käytännössä kaiken valveillaoloajan täyttää veden sulattaminen lumesta kahden keittimen avulla. Huonojen säiden vuoksi ollaan virtapuolella vähän heikossa tilanteessa eikä olla saatu säätietoja tai muutenkaan pidettyä yhteyksiä ulkomaailmaan.

Jallu huipulla

Jaloviina kävi huipulla, retkikunta aloittaa kotimatkan.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Tarkempi tarina tuonnempana.

 

-        Retkikunnan Äänitorvi Toni

Leiri 2

Retkikunta saapunut kakkosleiriin. Taas lumimyrsky.

Huomenna vapaapäivä, sitten kolmosleiriin.

 

-        Retkikunnan Äänitorvi Toni

 

Pikapäivityksiä

6.1. Retkikunta siirtyi ykkösleiriin. Siisti lumimyrsky.

7.1. Käytiin rakentamassa 2. leiri. Takaisin ykköseen yöksi. koko ajan paskaa säätä.

 

 

-        Retkikunnan Äänitorvi Toni

 

5.1.2009 Cumbre Bonete ja Suomalaisen terveydenhuollon paiva

Retkue teki tänään hienon nousun Boneten huipulle, 5005 metriin. Reissu saattoi sopeutumisnousuksi olla aavistuksen raskas, mutta ehdottomasti sen arvoinen.

Tänään käytiin myös lekurissa anomassa että päästäisi jatkamaan matkaa. Ja syystä siitä tahdommekin omistaa tämän päivän suomalaisellen terveydenhuollolle joka on retkikuntaa jeesannut. Suurkiitokset siis Tapiolan hammashuollolle siitä että nautimme täällä kiinteää ruokaa, diplomi-kemisti Kaisalle pillerilogistiikasta sekä Puuhapetelle mielialaa (muunmuassa) nostattavista lääkemääräyksistä, neuvoista, ohjeista sekä reaaliaika konsultaatiosta.

Paikallispuoskarilta tuli jyrkkä ehkä, Jupen (80) ja Maken (79) saturaatiosta vähän mutinaa mutta antoi luvan kuitenkin. Jaska porskuttaa omilla lukemillaan 93... Kaikilla verenpaineet saatu kohdalleen, kellään ei yli 140... Eli ellei yö muuta tilannetta niin aamulla lähdetään yläleireilemään


4.1.2009 Camp 1 vierailu. 5050m




Vietiin muonaa, polttoainetta ja muuta ylimääräistä roipetta ykkösleiriin eli Plaza Canadaan. Sitten nopea paluu perusleirin turvaan. 670 korkeusmetrin reissuun meni viitisen tuntia. Olo on yhä melko tukala jos jotain yrittää tehdä, mutta C1 vierailu sujui kuitenkin hyvin aikataulussa joka lupaa hyvää jatkon kannalta.

Huomenna pitää olosta riippuen joko huilata tai tehdä sopeutumisnousu johonkin lähihuipuista. Sitten Tiistaina onkin aika jättää perusleirin mukavuudet lopullisesti ja siirtyä ykkösleiriin.

Happisaturaatio 77, lepo 79 (make. Hidas on saturoinnin taival kohti normaalia)
Jake; saturaatio 86
jussi; ei vieläkään lukemia




3.1.2009 base camp

Iltapäivällä pieni jäätikkötreeni, jäärautojen testailua ja sen semmoista. Ei pysty paljon mitään tekemään, sen verran helposti huohottaa ja pulssi heti tapissa kun ryhtiään oikaisee... Onneksi lumisade, rakeet ja ukkonen pakottivat telttalevyttämiseen. Repusta löytyi Happy Mealin joululahjaksi antama erittäin hämäräperäinen "kirja" josta saikin iloa ja ihmetystä loppupäiväksi.

Ylhäällä oli tänään aika kurjat kelit, ei kai isommin onnistuneita huiputuksia ja yksi Sveitsiläinen lähti kopterilla kotiin perin huonossa hapessa..

Happisaturaatio 75, lepo 92 (make)



Jussi jaatikkoharjoituksissa

Internetti loytyi!

3.1.2009 Base camp, lepopäivä

se ei ole perusleiri eikä mikään josta ei internettiä löydy, ja silläpä sellainen täältäkin löytyy. Voidaan siis antaa Tiedottaja-Tonille vapaapäivä ja naputella tarinat ihan itse. Kuvia ei taideta saada matkaan, mutta tekstit sentään ehkä.

Nyt on lepopäivä, ohjelmassa siis ukkojen ja varusteiden huoltoa. Se tarkoittaa oikeasti suureksi osaksi levyttämistä teltassa. Onneksi Pjeterin kolvaama aurinkopaneeli-akku-diodi-häsläkkä toimii kuin Inkan vessa, näin lepopäivänä on rockrock kun satelliittipuhelimiin, poppikoneisiin ja muihin tuiki tarpeellisiin vuorikiipeilykihveleihin riittää virtasta. Way to go Pjeter

2.1.2009 Base Camp Plaza De Mulaz 4300m

Reissun ehkä etukäteen pelätyin päivä on takana ja retkikunta onnellisesti perusleirissä. Reilu 7 tuntia tuhrattiin n. 1100 nousumetriin ja korkeutta saatiin lisää n. 900m. Joet olivat suht kuivat joten ylityksissä ei suurempia ongelmia. Juomavesikin riitti tälläkertaa hyvin.

Etukäteen muulikyydillä lähetetyt kamat löytyivät perillä odottamassa. Sen verran kovaa kyytiä oli tosin ollut että 2 litran polttoainepullo oli hieman rikkoontunut ja siten tyhjentänyt itsensä untavatakkien täytteiden sekaan.

Vaatteista aika-ajoin pölähtävän kipakan aromin lisäksi retkikunnalla oli edessä hetkellinen big problem, bensa ei riitä loppureissuksi, ei sitten millään lihaksilla. Mutta eipä hätää, nopeiden neuvottelujen jälkeen Jussi sai vaihdettua kolme kansteria kaasua kahdeksaan smirnov-paukkuun. Mistä lie mies vodkapullon kaivoi, kätköistään jostain... Kovaa valuuttaa tuo votkuli jokatapauksessa.

Retkueella lievää hedaria ja perusripulointia, eli kaikki kunnossa ja homma etenee jämptisti suunitelman mukaan.

Ilta-arvot; happisaturaatio 73, lepopulssi 92

1.1.2009 Confluencia day 2

Uusivuosi vaihdettiin melko railakkaan juhlinnan keskellä, retkikunta tosin osallistui makuupusseista käsin. Aamulla koitti uusi vuosi ja uudet kujeet kun lähdettiin ensimmäiselle kunnon sopeutumisnousulle kohti Aconcaguan eteläistä seinää ja plaza francaa. Reilu kuuden tunnin urakka n.800 nousumetriä reiluun 4000 metriin teki tehtävänsä - armoton hedari merkkinä siitä että kroppa löysi korkeuden johon ei olla vielä aivan valmiita. South Wall on aika kunnioitusta herättävä ilmestys, kannattaa käydä katsomassa! Saatiin myös uusi ystävä Buenos Airesista joka saatettiin plaza francan hoodeille.

Jos olo suo ja sää sallii niin aamulla lähdetään siirtymään kohti Plaza De Mulaksen perusleiriä. Edelliseltä yritykseltä tästä legistä on jäänyt pahat muistot, matka on loputtoman pitkä ja jos on liikaa rojua messissä ja/tai vesi lopppuu niin se on jäätävä välille yöksi.

Säästä puheen ollen, jo näin alhaalla acuancan säätilat osoittavat jälleen mistä on kyse. Pitkin päivää ollut aivan kummaa keliä; tunnin sisällä paita pois, myrksy, lumisade, paita pois...

Happisaturaatio 82, leposyke 90 (make)

31.12.2008 Confluencia 3400m.

Kansanllispuiston portilla leimat lupalappuihin, paskapussit kainaloon ja menoksi. Saavuttiin confluencia "sopeutumisleiriin" n. klo. 13.00, matka kansallispuiston portilta kesti 2.5h, nousumetrejä 500. Iltapäivällä lyhyt 1h/100m sopeutumishaikkaus + boulderointia (vaikeeta ja raskasta, ei tullut mitään)

happisaturaatio 78, lepsyke 91 (Make)

Perusleirissä

retkikunta onnellisesti perusleirissä, seitsemän tuntia 1100 metriä.

 

myöhemmin lisää...

 

-        Retkikunnan Äänitorvi Toni

 

Confluencia päivä 2

Retkikunta teki 7 tunnin sopeutumis nousun reiluun 4000 metriin. Kaikki valmista huomiseen pitkään pelottavaan perusleiri marssiin.

 

Koko ajan tulee...

 

-        Retkikunnan Äänitorvi Toni

31.12.2008 Confluencia 3400m

Saavuttiin Confluensian sopeutumis leiriin, noin kello 13:00. Matka kansallispuiston portilta kesti 2,5 tuntia, nousu metrejä 500m.

 

Confluensiassa tarkoitus tehdä yksi sopeutumis nousu myöhemmin tänään, sekä toinen vähän pidempi huomenna. Tämän jälkeen retkueen, pitäisi olla valmis siirtymään perusleiriin 2.1.2009.

 

Confluensiassa aika vähän muita asukkaita, paikalla oleva porukka hyvällä uudenvuoden juhla tuulella,

 

Ei internettiä joten blokin raportointi epämääräistä ja kuvia ei toistaiseksi pystytä lähettämään.

-        Retkikunnan Äänitorvi Toni

Los Penitentes 2599m

Päästiin Penitentekseen, kamat Poncholle (muulimies) ja majoittuminen. Matkalla koettiin reissun aivan ylivertainen kulinaarikokemus, viimein sellaista pihviä mitä Argentiinassa kuvittelikin saavansa. Ja tietty Mendozan punkkua suoraan siitä viereiseltä tilalta, tyhmää...

Myöhemmin tehtiin 4 tunnin ja 600 korkeusmetrin sopeutumishaikki, komiat oli maisemat. Penitentes on pieni hiihtokeskus ja paikka näyttää erikoishoukuttelevalta myös hiihtohommia ajatellen - offaria löytyisi monen tasoista....

Aamulla kohti confluenciaa uudenvuoden viettoon. Skumppa puuttuu vieläkin.

HiioHoi Pentitentes

Kalsarikaupasta ja virkavallasta on selvitty ja matka jatkuu. Tänään saavuttanemme illansuussa Pentintenteksen "kylän" joka on viimeinen n. sivistystä muistuttava paikka ennen Aconcaguan kansallispuiston rajaa. Illalla pitäisi vielä löytää pari muulia ja niille kuskit et saamme laitettua perusleirivarustuksen matkaan, itse köpsimme perusleiriin paripäivää perästäpäin. Lisäksi tänään on tarkoituksena tehdä pikku hölkkä jonnekkin lähistön pikkutöppyrälle ja saada aklimatisoitumisprosessi käyntiin...

Jeesusteipin löydyttyä retkikunnan suurimmaksi murheeksi on muotoutumassa uudenvuoden skumpan hankalahko saatavuus.

..to be continued...

Viimehetken valmistelut Mendozassa

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt koko tiukasti muonahuollon ja varustehankintojen parissa. Jussi sai kuin saikin tingattu kolmet kalsongit kymmenellä pesolla, joten retkikunta alkaa niiltäkin osin olla valmis. Kriittisistä komponenteista ei puutuu enää kuin jeesusteippi, joka on kyllä osoittautunut perin haastavaksi hankittavaksi.



Pakollista lupa- ja viranomaisasiointia on sitten edellisen kerran hieman mutkistettu, mikä sitten luonnollisesti johti koko retkikunnan tekemisiin virkavallan edustajien kanssa.

P.s. salakuvaajaa osoittava haulikko ei ole minun..

Santiagossa

Eipä jäänyt edellisestä legistä paljon blogiin kerrottavaa... 14 tunnin siivu karjaluokassa Madridista Santiagoon oli ihan sitä itseään. Lisäksi punaviinin toimituslogistiikka petti pahasti.

Andit tosin oli komiat, ja sääkin kirkastui sopivasti. Nyt tapetaan aikaa loungessa..

-M

Hop Matkaan!

Vimmattu viimehetken kamojen välppäys nipussa ja kärsä saatu kohti Mendozaa.

Retkikunta päättänyt yrittää uutta 27h 35min punaviininjuonnin maailmanennätystä

(Powered By Iberia Airlines & LAN Chile)

-M

Näin se homma etenee

27.12.2008 -2 Hki-Mad-
28.12.2008 -1 -Santiago-Mendoza
29.12.2008 Day 1 Mendoza
30.12.2008 Day 2 Mendoza-Penitentes
31.12.2008 Day 3 Penitentes-Park Entrance-Confluencia
1.1.2009 Day 4 Acclimatisation at Confluencia
2.1.2009 Day 5 Move to Base camp, Plaza de Mulas
3.1.2009 Day 6 Rest day / acclimatisation hike
4.1.2009 Day 7 Visit & gear transport to C1 (Canada?)
5.1.2009 Day 8 Rest day / acclimatisation hike
6.1.2009 Day 9 Move to C1 (Canada)
7.1.2009 Day 10 Move to C2 (Nido)
8.1.2009 Day 11 Rest day at C2 (Nido)
9.1.2009 Day 12 Move to high camp C3 (berlin)
10.1.2009 Day 13 Summit day
11.1.2009 Day 14 Spare day for summit
12.1.2009 Day 15 Spare day for summit
13.1.2009 Day 16 Descent to Plaza de mulas
14.1.2009 Day 17 Plaza de Mulas - Medoza
15.1.2009 Day 18 beach (OR spare day for bad weather)
16.1.2009 Day 19 beach (OR spare day for bad weather)
17.1.2009 Day 20 beach (OR spare day for bad weather)
18.1.2009 Day 21 Mendoza
19.1.2009 Day 22 men-San-Mad
20.1.2009 Day 23 Mad-Hki

-M

Aconcagua - häh?

Wikipeedia kertoo seuraava;

Aconcagua on Amerikoiden ja eteläisen pallonpuoliskon korkein vuori ja korkein huippu Aasian ulkopuolella. Se sijaitsee Andien vuoristossa Argentiinassa valtion rajamaastossa. Aconcaguan korkein huippu yltää 6 959 metriin. Sen ympärillä on monia muitakin yli 5 000 metrin korkuisia vuoria. Vuoren nimen taustalla on ketsuan kielinen ilmaus Ackon Cahuak, joka on suomennettavissa kiviseksi vartiopaikaksi.

Acongacua on syntynyt mannerliikunnoissa Nazca- ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyksissä. Alueella on myös aktiivisia tulivuoria, mutta Acongacua itse ei ole vulkaanisesti aktiivinen. Vuoressa on jälkiä erilaisista geologisista aikakausista. Vuorella on jäätikköä, joka vaikuttaa maisemaan paljon. Lisäksi siellä on jokia ja järviä.

Ilmanpaine, ilmankosteus ja lämpötila tietenkin pienenevät ylöspäin mentäessä. Tosin alempanakaan lämpötila ylittää harvoin nollaa, ylhäällä pakkasasteita on usein 20 tai enemmän. Tyyneltämereltä tulee kosteita tuulia. Ne ovat myös pääsyy vuorella esiintyviin tuuli- ja lumimyrskyihin.

Acongacua soveltuu vuorikiipeilyyn, siellä on olemassa perusleirejä ja erilaisia reittivaihtoehtoja.

Aconcagua on siis iso mäki, jonka päälle voi.. noh.. kävellä (kaksi eri perusreittiä) tahi kiivetä (puolitusinaa muuta reittiä + variaatiot). Tekniset vaikeudet perusreiteillä rajoittuvat lähinnä MP3-soittimen virransaantiin, kun taas vaativammilta reiteiltä löytyy teknistä vaikeutta vähintäänkin riittävästi myös vähän kovemmillekkin kiipeilijöille.

Kaikille reiteille yhteiset hankaluudet ovat töppyrän korkeus, joka jo yksistään tekee monesta asiasta hassulla tavalla mahdottoman vaikeita, sekä sää. Korkeuden tuomiin murheisiin auttaa parhaiten kun ei turhaan hötkyile - eikä muita lääkeitä sitten oikeastaan olekkaan. Lääketieteen aikaansannokset kun aiheen suhteen ovat vielä aika puuhasteluasteella, eikä mitään lopullista ratkaisua ole toistaiseksi saatu kehitettyä. Viagran tutkitusti vuoristotautia helpottavat vaikutukset antavat toki oman pikantin säväyksen tilanteeseen kuin tilanteeseen...

Sään suhteen on oleellista että erehtyy sääennustuksissaan aina ja joka kerran oikeaan suuntaan, ja ettei turhaan ajaudu huonoon paikkaan huonoon aikaan. Aconcaguan ylävuoristossa sääilmiöt ovat perin rajuja ja ennenkaikkea syntyvät mahdottoman nopeasti. "Viento Blanco" -ilmiö aiheuttaa sen verran kurjan meiningin ettei aiheen kanssa oikein ole syytä ottaa ylenpalttisia riskejä. Tämä strategia taasen saattaa tarkoittaa pitkiäkin paikallaan käköilyjä ja "turhia" kääntymisiä esim. huiputusyritykseltä... Kovan tuulen lisäksi toisinaan on perkeleellisen kylmä.

Railoja, lumi-, tai kivivyöryjä, serakkeja, putoamisia tai muita perinteisesti vuorikiipeilyssä potentiaalisesti pahaa mieltä aiheuttavia ilmiöitä ei perusreiteillä juuri esiinny.

-M

Otra Vez Aconcagua 2009

Vihdoin on vuoden 2007 retken tappiosta toivuttu ja retkikunta alkaa olla valmiina antamaan Aconcagualle uuden mahdollisuuden.

Takana on kuutiometri Jaloviinaa (1*) ja tuhat tuntia slacklineä henkiseen palautumiseen, kalevankierrosta peruskuntoon, Mr. Twightin legendaarista 300:sta muuten vain sekä loputtomasti Malminkartanon paskamäkeä motivaatioon.

Ja kun kerran ollaan valmiita niin Vamos!

Kiitos Paris.


T. Turot (Markku, Jussi ja Jaakko)